Kyllä täällä neulotaan mutta perusongelma on tämä kaikille tuttu - aloitetaan uusia minkä kerkee mutta mitään ei saada valmiiksi asti... Seuraa siis koottuja selityksiä miksi ei ole  näyttää kuvia valmiista töistä :)

Puikoilla palmikkopipo clapotiksesta jääneistä alpakoista. Ufoutui kun lanka alkoi uhkailla loppuvansa kesken... Jos joltain liikenisi vajaakin kerä Dropsin ruskeaa alpakkaa väriä nro 403 (värjäyserä 602 mutta sillä ei niin väliä...) niin ois kiva jos huutaisi HEP!

Puikoilla myös Lace Stylen kansikuvaneule. Se ufoutui kun mulla ei oo tarpeeksi paksuja (7mm) pyöröjä. Mulla on tuolla oranssia floricaa vaikka kuinka ja 7mm puikoilla sain tiheyden aika kohdilleen. Mutta kun pitkät puikot on niin karmeet neuloa, kun oon nyt jo jonkun aikaa neulonut pyöröillä... ja se neule jämähti siihen. Ohje on ihana, mallineule on helppo mutta ei liian tylsä, lanka upean poltetun oranssia ja mukavaa neuloa - aloitin aivan intopinkeenä. Tein jopa useamman mallitilkun ihan sen oikean tiheyden hakemiseksi. Ihan heti en tajunnut mistä kiikastaa ennen kui hoksasin, että nää puikothan on kuin halot! Enkä ole saanut hankittua vielä 7mm pyöröjä, niinpä.

Mitäs vielä. Vähän joulujuttuja. Siinä ei mitään vikaa/ongela mutta joutui jäädä odottamaan kun tuli akuutimpaa tarvetta. (Neulon siis paniikissa loppuun aattoyönä mutta tähän saan toivottavasti seuraa siskoni tuntien ;) ) Kuopukselle alkaa jäämään villatakki pieneksi. Piti siis aloittaa tekemään villapaitaa pojalle. Puikoille pääsi siis Novitan wool Ullan Napituksen ohjeella.  Suora putki pelkkää oikea, ei levennyksiä, ei kavennuksia, tuntuu olevan oivaa neulottavaa tähän syksn harmauteen kun ajatuksen kulku ei ole ihan vilkkainta. Vilsongit varmaan pitäis kanssa tehdä kunhan vaan lanka riittää.

Niin ja se Shetland Triangel merinosilkistä on edelleen puikoilla. Älkää luulkokkaan, että ois valmistunut.

Montahan noista tuli...

Edes jotain kuvia, tehtiin viikonloppureissu Ähtäriin


Aleksi (edessä), Arttu kantorinkassa ja minä. Ilves tuli ihmettelmään meitä ihan aidan viereen.


Alpakan kuva pitää tietenkin olla :)


Karhukin nähtiin


Ja vielä koko reissun ihanin ja koskettavin kuva. Meidän Arttu ja hänen isän äidin isä, iso-ukki, ihmettelemässä karhua, suomen metsien kuningasta.